Yläkerran herrashenkilö tapaa käydä usein kalassa, tämä on käynyt selväksi pihajutteloissa. Niinpä tiedustin tässä päivänä eräänä, josko saaliista liikenisi myyntiin asti. Kyllä kuulemma piisaa. Ja kahden viikon takuuaikana luvattiin madetoimitus. Kesken sunnuntain banaanipannukakkujen, vaahterasiirapin ja suolapähkinöiden (HYVÄÄ!) soi sitten ovikello. Muovipussissa pötkötti kiloinen nyljetty ja liukas matikka maksa eroteltuna. "Lahjaksi." Mitä ylellisyyttä! Kalaa niin tuoreena kuin olla voi, taiten käsiteltynä ja suoraan kotiin. Ja jatkoa on luvassa. Talvella tätä sorttia ja kesällä sitten kuhaa. Mademuhennosta ja -soppaa, Marskin kuhaa, kuhaa walewska... tuskin maltan odottaa.
Viikonlopun pöytään kala ei enää ehtinyt. Myöhäisille lounasvieraille haudutettiin toinen sesonkiin sopiva herkku, ranskalainen sipulikeitto. Siitä tuli sakeaa, pehmeää ja makeaa, timjamintuoksuista. Juustoinen leipäkansi savikipon päällä on kotoisa näky, parempaa kuin muistinkaan. Seuraksi P. leipoi rapeakuorisen hiivaleivän. Sille leviteltiin pehmeää ranskalaista juustoa, jonka maku oli tyrmäävää tuoksua miedompi. Stocka on tosiaankin petrannut juustoissaan.
Arjen lounasrintamalla on ollut ohjelmassa kestosuosikiksi kiipinyt Qulma Mariankadulla ja uutena Prego. Hyvähkön herkkutattipastan sai sieltä nopeasti ja siedettävään hintaan. Jotenkin oli olo silti kuin pörssipossen Amicassa. Kova kontrasti eilisen huippuelämykselle - HEL YES vaatii ehkä ihan oman erillisen postauksensa. Pitänee palata astialle.
Tänään Lastenklinikan reissu (teko)syynä pakastepizzaa ja zerocokista, mmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti