Eilinen kohtaaminen arkkiviholliseni tofun kanssa päättyi yllätystulokseen. Marinointi riitti peittämään massan oman tunkkaisehkon maun. Rakenne oli suorastaan mieluisan kotijuustomainen. Chilin kanssa läträsin kyllä liikaakin omaan makuuni. Pätkä sai annoksesta oman chilittömän versionsa ja söi hyvällä ruokahalulla siihen nähden, että oli juuri kotiutunut sokerihumalaspäissään synttärikekkereiltä.
Olen aiemmin jopa soijapavuista asti itse väsännyt tofua enkä silti saanut siitä syötävää. Tofuun on tiivistynyt mulla oikeastaan kaikki ne kasvissyöntiin liittämäni negatiiviset mielleyhtymät. Hauskaa päästä tavoittamaan itsensä ennakkoluuloista ja ehkä jopa päästä niistä irti. Rohkaiseva alku ainakin. Aion yrittää vielä uudelleen. Ainut miinus tulee siitä, ettei tofu-vihannes-nuudeli-setti pitänyt nälkääni niin ollenkaan. Jo muutaman tunnin kuluttua käsi kävi sämpyläpussilla.
Tässä viikon mittaan on selvinnyt, että P. on keksinyt käydä blogista kurkistamassa, mitä pöydässä illalla odottaa. Hetken leikittelin ajatuksella, että huijaisin tänään hapansilakkapostauksella tahi vastaavalla, mutta se olisi liian julmaa. Ajattelin sen sijaan käyttää tänään loput jääkaapissa odottelevat herkkutatit ja laatia niistä risoton ja sen päälle pienen vuohenjuustovaahdon. Mitenhän mahtaisi toimia yhteen herkkutatti ja sahrami..? Taidanpa kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti